lauantai 29. kesäkuuta 2013

Narnian Tarinat

1: Taikurin sisarenpoika: Polly ja Digory ovat uudet kaverukset, sillä Polly on vasta vähän aikaa sitten muuttanut Digoryn naapuriin. Polly tempautuu saa "lahjaksi" Digoryn inhottavalta Andrew-enolta taikasormukset, joiden avulla pääsee Metsään maailmojen välillä. Polly siis joutuu sinne.
           Saadakseen Pollyn takaisin Digoryn täytyy seurata häntä, ja siitäkös soppa syntyy. He nimittäin tahallaan (joskaan eivät tienneet seurauksista) tempautuvat  tuhoutuneeseen, tai pikemminkin ikivanhaan, rappeutuneeseen maailmaan.
          Siellä he herättävät (joskin seuraksista tietämättä) pahan kuningattaren, Jadiksen, vuosituhansien horroksesta. Kuningatar tulee Digoryn ja Pollyn mukanaan meidän maailmaamme (vaikka olisivat mieluummin jättäneet tämän omaan maailmaansa).
        Meidän maailmassamme Jadis aiheuttaa melkoisia ongelmia, koska haluaa ajelun kadulla Andrew-eno suostuu (pelonsekaisin tuntein). Koska Jadis on niin paha, lapset vievät hänet Metsään Maailmojen välillä. Mukana tulevat myös Andrew-eno, ajuri ja hevonen.
     Siellä he menevät taas yhteen maailmaan, joka ei olekaan rappeutunut ja ikivanha, vaan typötyhjä ja pimeä. Melko pian alkaa kuulua laulua, ja maailmaan ilmestyy kaikenlaista, kuten tähtiä sekä kasvustoa, eläimiä unohtamatta. Laulaja tulee näkyviin: se on leijona, Aslan. Aslan jatkaa lauluaan.
   Jadis vihaa Aslania heti ensinäkemältään. Hän heittää sitä rautatangolla, mutta sillä ei ole mitää vaikutusta. Jadis tyrmistyy ja juoksee pakoon. Rautatangosta kasvaa mahtava lyhtypylväs.
   Eläinten lisäksi alkaa ilmestyä myös ihmeellisiä olentoja, kuten fauneja tai satyyreja. Aslan kruunaa Andrew-enon ajurin, Frankin, Narnian (juuri syntyneen maailman) kuninkaaksi. Myös ajurin vaimo, Helen, pääsee Narniaan ja hänestä tulee kungatar.
     Koska paha on jo saapunut Narniaan Jadiksen muodossa, ja koska nimenomaan Digory herätti hänet, Aslan pyytää Digorya hyvittämään tekonsa. Aslan haluaa istutta rauhan puun Narniaan, mutta siemen on haettava kaukaa. Ajurin hevonen saa siivet, ja sillä Digory ja Polly lentävät kauas puutarhaan hakemaan omenaa, jossa on se siemen. Puutarhan portilla vartija neuvoo: "Läpi kultaisen portin käy ainoa tie. Ota omena, mutta se toisille vie. Yli muurin ken käy ja varkain puuhun puuttuu, sen hartain toive täyttyy, mutta murheeksi muuttuu.".
    Digory käy poimimassa omenan puutarhasta ja vievät sen Aslanille.
         Mielestäni kirja oli hyvä, mutta paikoin sekava. 4,5 tähteä.
   

2: Velho ja Leijona: Anteeksi, ku edellinen meni pitkäksi, innostuin vähän. Mutta tästä osasta en voi kertoa mitään, sillä olen vain nähnyt leffan, en lukenut kirjaa.

3: Hevonen ja poika: Tämän kirjan päähenkilö on nimeltään Sastra. Kirja kertoo siitä, miten hän asui Kalormenissa, karkasi sieltä ja tapasi tytön nimetä Aravis. Ja tietysti tämä tarina on myös Riian tarina. Riia oli vapaa narnialaishevonen, kunnes se karkasi pois Narniasta (toisin sanoen lähti seikkailemaan), jäi kiinni ja joutui Kalormenin sotaratsuksi. Sitten hän törmäsi Sastraan ja molemmat lähtivät pakoon.
   Myös Araviksella oli puhuva narnialaisevonen, Hvinna. Hvinnakin oli nuorena lähtenyt seikkailemaan Narnian rajalle, jäänyt kiinni ja joutunut traanien (sikäläisten hallitsijoden) hevoseksi. Sitten hän oli törmännyt Aravikseen ja lähtenyt Araviksen kanssa pakomatkalle Narniaan. Ja matkan varrella he kaikki, Sastra, Riia, Aravis ja Hvinna törmäsivät yhteen ja lähtivät yksissä tuumin kohti vapaata Narniaa.
   Ja jos tämä kuulostaa tylsältä, niin kerronpa että kyllä se välillä onkin. Mutta on siinä kunnon Narnia-meininkiäkin -ja huumorintajua! Annan 4,4 tähteä.