1: Matka alkaa: Kolme karunpentua, harmaakarhu Toklo, jääkarhu Kallik ja mustakarhu Lusa elävät kutakuinkin tavallista elämää, kunnes Toklo hylätään, Kallikin emo kuolee ja Lusa karkaa eläintarhasta. Pennnut eivät vielä tunne toisiaan. Lusa on luvannut Toklon emolle, Okalle, joka tuli eläintarhaan jätettyään Toklon, että löytää tämän ja kertoo, että Oka rakasti Tokloa. Toklolla ei ole muuta tavoitetta kuin pysyä hengissä ja Kallik tahtoo löytää veljensä Taqqiqin.
Toklon löytää Ujurak, joka ei olekkaan mikään tavallinen penu, ja sitten kaksikko lähtee matkalle kohti Ikijään paikkaa, jossa henget tanssivat. 4,5 tähteä, sillä juoni voisi olla meilenkiintoisempikin.
2: Iso Karhujärvi: Toklo, Ujurak ja Lusa matkaavat keskenään kohti Ikijään paikkaa, ja Kallik yrittää päästä Kysnipolulle ja sitä pitkin Isolle Karhujärvelle, karhujen tapaamispaikkaan. Kallik tapaa kyllä Taqqiqin, mutta onko se enää se sama karhu? Onko Taqqiq isotteleva pentu vai oma nykyitsensä?
Toklo valitaan menemään Käpäläsaarelle, jotta henget toisivat kalat takaisin. Toklo kuitenkin pelkää vettä. Miten matka Käpäläsaarelle menee? Entä loppupäivä? 5 tähteä. Kerrassaan mahtava kirja.
3: Savuvuori: Toklo, Ujurak, Lusa, Kallik ja Taqqiq ovat jo pitkällä. Edessä on vaarallisen Savuvuoren ylitys, joka osoittautuu jopa huhuttua vaarallisemmaksi. Ylitys on pakko tehdä, se on nopein tie Viimeiseen erämaahan - täydelliseen turvapaikkaan. Jokaisen pennun täytyy seurata omaa tähteään, millä on kohtalokkaitakin seurauksia... 4,9 tähteä. Jännitystä tästä ei ainakaan ei puuttunut, sitä olisi voinut olla hippusen vähemmän.
